Kustantaja: WSOY, 2012 (alkup .1950).
Suomentanut: Kristiina Rikman.
Sivuja: 36.
Genre: Lasten kuvakirja.
Arvio: 4,5/5.
Lue kustantajan esittely täältä.
"'Voi millainen joulukuusi', Annika kuiskasi, 'voi millainen joulukuusi!'
Ja siitä kaikki olivat samaa mieltä. Pepin puutarhassa kasvoi monta puuta ja talon takana seisoi kuusi, korkea, tummanvihreä, kaunis kuusi. Siinä loistivat kynttilät, eivät mitkään pienet kuusenkynttilät vaan isot, paksut kruunukynttilät, jotka valaisivat koko puutarhan. Mutta ei kuusessa pelkkiä kynttilöitä ollut.
Kuusen oksille oli ripustettu suurensuuria piparkakku-ukkoja ja isoja kiiltopaperikoreja ja valtavia karamellirinkilöitä ja hienoista hienoimpia joulukuusenkaramelleja ja ympäri kuusen kiersivät lippunauhat.
Ja mikä tärkeintä: kuusessa oli valtavasti paketteja!"
Tänään on loppiainen ja joulu kuusineen on siivottu pois varmasti monessa muussakin kodissa kuin meidän. Meillä kuusen riisuminen tapahtui melko arkisissa merkeissä, vaikka ajatuksena peppimäinen joulunloppumisjuhla on veikeä.
Tämä tarina ei ollut jostain syystä minulla muistissa tai ennestään tuttu. Se on kuitenkin ehtaa Astrid Lindgreniä ja suloisesti kuvitettu vanhaan kunnon Ingrid Vang Nymanin tyyliin. Suomennos on uusi ja Kristiina Rikmanin käsialaa. Minusta käännös oli hyvä, mutta Lumiomenan Katjan tavoin kiinnitin huomiota siihen, että Pepin apina herra Tossavainen oli tässä kirjassa jätetty oudosti herra Nilssoniksi. Herra Tossavainen on niin vakiintunut nimi ja käsite monessa sukupolvessa, että pidän muutosta turhana, vaikka alkukielisyydessä pysytteleminen on usein perusteltua etenkin, jos nimi taipuu tuolla tavalla helposti suomalaisenkin suussa. Erikoinen valinta tämä oli siksikin, että Kristiina Rikmanin aiemmissa Peppi-suomennoksissa Nilsson on kuin onkin Tossavainen.
Tätä ja joitakin viimeistelyn huolimattomuuksia lukuun ottamatta ihastuin kirjaan, ja niin ihastui myös 6-vuotias tyttäreni. Joulukuusenriisujaiset on kuvakirjaksi melko pitkä, mutta tarvittaessa lukemista voi pätkiä, koska kirja on jaettu muutamaan eri lukuun. Silti en edes yrittänyt tätä levottoman 3-vuotiaamme kanssa.
Kirjassa joulu on siis ohi ja Peppi järjestää juhlat suuren ulkojoulukuusensa riisumisen kunniaksi. Hän kutsuu juhliin kaikki lapset, jotka saavat seurata karamellivanaa lumimajaan, jossa Peppi tarjoaa kakkua ja kaakaota. Sen jälkeen lasketaan mäkeä, tanssitaan kuusen ympärillä ja lopuksi kaikki saavat lahjoja. Peppi on ystävällinen ja antelias lapsille, mutta epää pääsyn juhliin rouva Hienostolta, joka on käyttäytynyt aiemmin Peppiä kohtaan ilkeästi. Ihan oikein, ajattelin minä, mutta jonkinlaista moralistista ikäkautta läpikäyvä Stella oli närkästynyt Pepin epäkohteliaisuudesta. Ja minä kun kuvittelin kasvattavani pieniä, peppimäisiä anarkisteja!
Saimme muuten kirjaan sopivan pienen loppiaislahjan mekin, kun naapurista annettiin lapsille tarpeettomaksi jäänyt kiva Peppi-muistipeli Ingrid Vang Nymanin kuvituksilla!
Hauskaa Peppi Pitkätossun joulukuusenriisujaisia oli mukava lukea yhdessä jo joulua odotellessa, mutta parhaimmin se sopii juuri loppiaiseen ja joulun loppumiseen. Päivät pitenevät jo ja ainakin minun katseeni on keväässä! Jokunen talvinen lastenkirja Kirjavassa kammarissa vielä esitellään, mutta riittäähän lunta vielä kevättalvellakin. Tai nimenomaan kevättalvella.
Joulukuusenriisujaisista ovat bloganneet kivasti Katjan lisäksi myös Pihi nainen ja Sannabanana.
Ensi viikolla palaan taas päättyneiden haasteiden pariin ja ehkäpä jonkin aikuisten kirjankin arvio tulee. Hyvää loppiaisiltaa ja alkavaa viikkoa kaikille!